Valioliigassa on otettu käyttöön Pohjois-Amerikan urheilulajeista tuttuja uudistuksia, joita ns. eurooppalaisessa jalkapallossa ei ole aiemmin totuttu näkemään.
Vaihtoon otettuja pelaajia voidaan nykyään haastatella sivurajalla, vaikka ottelu olisi edelleen käynnissä. Pelaajalle annetaan ensin aikaa palautua, minkä jälkeen hän voi astua haastatteluun.
Jenkkityyliin tokaistuna: ”Eikä siinä vielä kaikki.”
TV-kuvaajilla on lupa mennä hetkeksi kentälle kuvaamaan pelaajia lähietäisyydeltä maalijuhlien aikana. Uudistukset ovat osa Valioliigan uutta televisiosopimusta, jolla pyritään tarjoamaan katsojille enemmän pääsyä pelitapahtumien ytimeen.
Kyse ei siis ole enää pelkästä suunnitelmasta. Uudet käytännöt ovat jo osa Valioliigan televisiointia.
Ajatus on ymmärrettävä tuotannon näkökulmasta. Katsojille halutaan tarjota enemmän pelaajien reaktioita ja tapa päästä lähemmäs tapahtumia kuin aiemmin.
Silti tässä on mielestäni jotain pahasti pielessä.
Jos kehitys jatkuu tähän suuntaan, Valioliigan ottelulähetykset ovat vaarassa muuttua melkoiseksi viihteeksi.
Jalkapallossa pitäisi kuitenkin olla kyse itse pelistä, ei siitä, kuinka paljon ylimääräistä sisältöä sen ympärille voidaan rakentaa.
Meneekö ”katsojien hemmottelu” jo liian pitkälle? Menee se.
Näkökulma: Hannu Siltanen