Bayern Münchenin ja PSG:n välinen ottelusarja jää Mestarien liigan historiaan yhtenä kilpailun ikimuistoisimmista välieräpareista.
Ensimmäinen osaottelu oli täyttä ilotulitusta, kun kaksi tähtisikermää menivät päästä päähän ällistyttävällä vauhdilla.
PSG:n 5–4-voittoon päättyneen avausosan jälkeen toinen osaottelu oli aavistuksen taktisempi eikä kumpikaan joukkue halunnut ottaa turhia riskejä.
Viihdyttävä kamppailu piti kuitenkin sisällään paljon puhuttaneita tilanteita. Ottelu päättyi 1–1-lukemiin, joka riitti pariisilaisille finaalipaikkaan. Tulosta ei voi pitää suurena vääryytenä, mutta Bayernille jäi silti paljon jossiteltavaa.
Ottelun aikana PSG:n rangaistusalueella nähtiin kaksi käsivirhettä, joista kummastakaan ei vihelletty rangaistuspotkua.
Varsinkin jälkimmäinen tilanne, jossa oman joukkuetoverin lapikkaasta lähtenyt pallo osui Joao Nevesin käsivarteen, oli täysin selvä pilkun paikka.
Portugalilaisen käsivarsi oli ylhäällä ja voimalla tullut pallo osui siihen, niin, että se näkyi Allianz Arenan ylimmille penkkiriveille saakka – näin ollen se ei voinut jäädä huomaamatta tuomareiltakaan.
Tapaus oli hyvä esimerkki siitä, kuinka epäselvä käsivirhesääntö on omalla rangaistusalueella pelattaessa.
Neves tuskin yritti koskettaa palloa, mutta kosketus muutti pelivälineen lentorataa merkittävästi, eivätkä hänen kätensä eivät olleet luonnollisessa asennossa. Vahinko tai ei, näin epäselvistä tilanteista tulisi päästä eroon huipputasolla.
Tuomariston päätös on perusteltavissa, mutta tilanne herättää yhden kysymyksen: mikä enää on pelin luonteen kannalta rangaistuspotkun arvoinen tuomio, jos tämä ei sitä ollut?
Käsivirhesääntöön tulisi saada selkeä linjaus niin, etteivät vastaavat tilanteet jätä enää tulkinnanvaraa. Nykylinjauksen mukaan rangaistuspotkua ei ole pakko tuomita, jos pallo osuu pelaajan käteen kanssapelaajan laukauksesta, ja jos kosketus ei estä selvää maalia. Kuuluuko tällainen sääntö moderniin huippujalkapalloon?
Antti Makkonen