Kun Pablo Zabaleta saapui Manchester Cityyn vuonna 2008, hän huomasi nopeasti, kuinka kaukana City oli vielä jättiläisestä, joka se on tänään.
Kyse ei ollut vain tuloksista, vaan koko identiteetistä: kaikki oli eli enemmän tai vähemmän selviytymistä isompien paineessa.
Zabaleta muistaa ajan karusti: harjoituskeskus oli vaatimaton, lehdistötila käytännössä väliaikainen rakennelma, joka tuntui jääkylmältä talvisin.
– City ei ollut silloin kunnianhimoinen seura… ehkä Cupit olivat maksimi, mistä haaveilimme, kaikki muu oli unelmaa. Olimme kuin Manchesterin Espanyol, Zabaleta kuvailee.
Vertaus kuvasi tilannetta osuvasti. Seura eli suurempien varjossa ilman todellista suunnitelmaa tulevasta.
Myös pelaajien arki heijasti tillannetta: Vincent Kompany ja Zabaleta alkoivat myöhemmin puhua itsestään “selviytyjinä”, jotka näkivät kaiken ennen muutosta.
Kaikki kääntyi nopeasti, kun omistajavaihdos toi mukanaan täysin uuden suunnan ja resurssit – ja “Manchesterin Espanyol” -leima alkoi kadota historiaan.
Lopulta tilanne osoittaa kuinka nopeasti seuran identiteetti voi muuttua, kun taustalla tehdään isoja päätöksiä.