Legendaarinen René Higuita ei noussut huipulle valmiiksi suunniteltua reittiä pitkin.
Higuita muistelee lapsuuttaan Medellínin kaduilla, joissa hän myi lehtiä ja pelasi jalkapalloa aina kun ehti. Aluksi hän oli hyökkääjä – maalivahdin rooli ei käynyt mielessäkään.
– Lopeta pelaaminen ja hanki oikea ammatti, hän kertoo isoäitinsä sanoneen, turhautuneena likaisiin vaatteisiin ja loputtomaan pelaamiseen. Silti kenttä veti nuorta taiteilijasielua puoleensa.
Käänne tuli junioriturnauksessa, kun joukkueen maalivahti ei ilmestynyt paikalle. Higuita käveli tolppien väliin ilman epäröintiä – ja siinä hetkessä alkoi uusi suunta koko elämälle.
Siitä eteenpäin yksi piirre erotti hänet muista: rohkeus tehdä ratkaisuja, joita muut eivät uskaltaneet edes harkita. Juuri tämän ominaisuuden varaan peloton Higuita rakensi koko uransa.