Jorginho eli teini-ikäisenä Italiassa vain 20 eurolla viikossa. Vuosia myöhemmin Mestarien liigan voittajaksi noussut jalkapalloilija palasi samaan paikkaan, jossa hän vietti nuorena lauantai-iltapäiviään.
Jorginhon agentti maksoi hänelle viikossa vain nimellistä korvausta, joten rahankäyttö oli tarkkaan suunniteltava.
– Käytin sen aina samoihin asioihin. Viisi euroa meni soittamiseen perheelleni Brasiliaan, muutama euro shampooseen, deodoranttiin ja hammastahnaan, pelaaja kertoi.
Viikonlopun jäljelle jääneet rahat Jorginho käytti internetkahvilassa, jossa hän jutteli ystäviensä ja perheensä kanssa MSN:n välityksellä.
Joskus nuori Jorginho halusi myös hemmotella itseään. Silloin hän suuntasi Veronan pääaukiolle ja McDonald’siin.
– Joskus, kun todella halusin herkutella, menin Veronan pääaukiolle ja ostin McDonald’sista pirtelön. Se maksoi euron.
Hampurilaiseen tai ranskalaisiin ei kuitenkaan ollut varaa.
– Ranskalaiset? Hampurilainen? Unohda koko juttu. Happy Mealit olivat rikkaille lapsille, nykyisin Flamengoa edustava keskikenttäpelaaja sanoi.
Jorginho vietti lauantai-iltapäivänsä aukion laidalla portailla istuen. Hän katseli ihmisiä, lintuja ja turisteja ja antoi ajatustensa vaeltaa.
Vuosia myöhemmin hän palasi samaan McDonald’siin, osti jälleen pirtelön ja istui samoille portaille.
Siihen mennessä elämä oli muuttunut täysin. Jorginho oli noussut jalkapallon huipulle ja voittanut sekä Mestarien liigan Chelsean paidassa että Euroopan mestaruuden Italian kanssa.
20 euroa viikossa ja yhden euron pirtelö vaihtuivat käytännössä jalkapallon suurimpiin mahdollisiin saavutuksiin.