Patrik Raitanen avautuu raa’asta kohtelustaan podcastissa: “Tärkeimmät vuodet niin synkissä paikoissa”

IFK Mariehamnin puolustaja Patrik Raitanen koki todella kovia edustaessaan juniori-ikäisenä Hollannin Eredivisien Fortuna Sittardia. Joukkueen päävalmentaja teki kaikkensa savustaakseen Raitasen seurasta.

Hänet mm. jätettiin sivuun joukkueen leiriltä, joka pidettiin kesken kauden. Tähän Raitanen ei saanut selitystä. Leirin aikana hän pelasi reservipelin, jossa kaiken kukkuraksi loukkaantui. Hänen ei annettu edes kuntouttaa vammaansa edustusjoukkueen fysioterapeutin kanssa. Eräänä kuntoutuspäivänä hän vain yksinkertaisesti romahti.

– Ennen yhtä kuntoutustreeniä mun ensimmäinen tiedostettu paniikkikohtaus tapahtui. Menin ihan lukkoon, että en pysty menemään tuolle salille tekemään kuntoutusta. Mä olen ihan loppu, en jaksa tätä. Kotiin täältä, en tykkää enää fudiksesta! Ei ole mitään järkeä, hän avautuu Veikkausliiga-podcastissa.

– Sain siinä soitettua äidille ja agentille, että nyt tarvitsen apua. Onneksi sain sitä apua, että nykyään pelaan vielä fudista ja nautin fudiksesta, mutta kyllä se oli aika iso kontrasti siitä, kun mietin sitä tunnetta, kun pääsin Eredivisiedebyytissä kentälle, kun verrataan sitten kolme kuukautta eteenpäin, että koutsi on pistänyt minut ihan ulkopuolelle joukkueesta ja istun yksin vieraspukuhuoneessa, hän kertoo.

”Meinasin sanoa ei seuraavalle joukkueelle”

Raitanen oli lopulta Hollannissa vain yhden vuoden, ja huonot kokemukset olivat jättää uran siihen. Seuraava yhteydenotto tuli Italiasta.

– Kyllä meinasin sanoa ei seuraavalle joukkueelle, kun pääsin SPALiin ja Italiaan testille ja ne halusi tehdä minun kanssani sopimuksen, niin koska mulla oli niin sellainen epäluottavainen olo siitä kaikesta, että en jaksa, jos tapahtuu jotain, mitä oli tapahtunut.

– Kun sopimus oli tullut ja nyt allekirjoitetaan, niin melkein sanoin ei edellisenä yönä, että en pysty, haluan pois täältä. En pystynyt luottamaan siihen, että olen paremmassa paikassa ja poissa sieltä, mitä Hollannissa tapahtui. Kyllä mulla oli todella synkkää ja yksinäistä siellä, hän sanoo.

”Käyn terapiassa säännöllisesti”

Raitanen on podcastin haastattelussa asioistaan hyvin avoin.

– Voin edelleen sanoa, että käyn terapiassa puhumassa asioista säännöllisesti ja urheilupsykologilla. Ne tärkeimmät vuodet urastani meni niin synkissä paikoissa. En saanut siellä apua ja asioita vaan tapahtui. Tuntui, että koko maailma vaan kaatui. Ei mulla ollut toista asiaa, tukipilaria fudiksen ulkopuolella. Se, että fudis meni huonosti, niin se meni siihen, että mä tulen kotiin ja mä itken.

Tällä hetkellä Raitainen on IFK:n vakioavauskokoonpanon miehiä ja asemansa vakiinnuttanut liigapelaaja.

– Se on ollut tavoitteeni viimeiset kaksi vuotta. Eka lainakausi, vastuuta ei ollut niin paljon kuin olisin halunnut ja siellä oli rikkonaisia jaksoja, loukkaannuin. Sitten on tietysti vaikeampi päästä täyteen kuntoon heti ja pelaamaan. Nyt periaatteessa, kun olen pysynyt kunnossa, niin olen pystynyt näyttämään, että mä kuulun Veikkausliigaan ja pärjään tasolla, mitä mä olen halunnut näyttää pidemmän aikaa.

– Nyt kun olen tässä pisteessä, niin olen tosi ylpeä ja kun on ollut niitä hetkiä, että on meinannut tavallaan luovuttaa ja miettii, että onko tässä mitään järkeä. Mitä fudis mulle antaa. Se vie tosi paljon ja mitä mä olen saanut takaisin. Nyt kun alkaa näkeen niitä tuloksia ja kärsivällisyys palkitaan ja kova työ, mitä olen tämän eteen tehnyt, niin tuntuu hyvältä kuulla tuo lause. Sen eteen on tehty niin älyttömästi duunia, hän sanoo.