HJK otti henkisesti huipputärkeän voiton Veikkausliigaottelussa Gnistania vastaan keskiviikkona. Kautta aikojen ensimmäinen HJK:n ja Gnistanin välinen ottelu Veikkausliigatasolla oli vetänyt Bolt-areenan täyteen ja kentällä nähtiin kaksi vahvalla asenteella ja hyvällä taisteluilmeellä pelannutta joukkuetta. Niistä hieman taitavampi, HJK, vei ottelussa 1-0 voiton Lucas Lingmanin lirulla.
Iso huomio kiinnittyi luonnollisesti HJK:n vaihtopenkkiin. Sirkusmaiset tapahtumat pitkin kevättä ja heti alkuviikosta olivat palauttaneet marssijärjestyksen: viime kauden mestarivalmentaja Toni Korkeakunnas palasi ja näytti heti, kuka on pomo talossa. Fanit ottivat ”Tikku-Token” vastaan banderollein ja lauluin.
Korkeakunnas itse oli passittanut Ossi Virran riehumasta ja tekemästä kuperkeikkoja katsomovalmentajan tehtäviin. Liike oli loistava: sillä tuotiin rauhaa penkille ja samalla näytettiin kaikille, kuka hommaa johtaa. Se on Korkeakunnas, joka majesteetillisesti hoiteli teknisellä alueella pelin johtamisen ilman, että kukaan ulkopuolinen pääsi edes nousemaan pystyyn. Se oli myös viesti parvella istuneelle Klubi-johdolle ja mahdollisesti televisiosta ottelua seuranneelle entiselle urheilu- ja valmennusjohdolle. Näin homma otetaan haltuun, näin näytetään, kuka vastaa ja kuka määrää ja kuka myös kerää kreditit.
Ottelun jälkeiset eleet olivat myös kunnossa. Pelaajat halattiin, tuupittiin ja vaihdettiin hymyjä. Ensin pelaajat saivat kiittää fanit, sitten tuli Korkeakunnaksen vuoro. Megafoni kouraan ja faneille lisää laulettavaa. Edellisen kerran, kun megafonin kanssa leikittiin, käytiin pyytelemässä anteeksi heikkoa peliesitystä päävalmentajan, joka ei ollut päävalmentaja, toimesta.
Jotenkin on vielä luotu sellainen mielikuva, että HJK olisi pudonnut mestaruustaistelusta ja nyt on todella hirmuisen kirin aika. Kun Korkeakunnas tuli ruoriin, Klubi oli neljä pistettä kärjestä yhden ottelun enemmän pelanneena eli periaatteessa maksimi seitsemän pistettä Vepsusta. Ja pelejä oli pelattu vain seitsemän, Klubin kohdalla kahdeksan. Mitään ihmenousua ei siis tarvitse tehdä tällä kertaa – pullat olivat ihan mukavasti uunissa sekamelskankin keskellä pisteiden valossa. Se, mikä varmasti enemmän mietitytti, oli miltä peli näytti. Ennakoitiin siis, että jos joukkue pelaa noin ja noin sekavasti sekä heikolla asenteella, pian ero voi kasvaa suureksi. Klubin liike oli siis ennakoiva: mitä jos? ”Jos” haluttiin pudottaa pois ja niin myös tapahtui.
Uusia pelaajia tulossa
On myös kristallikirkasta, ettei HJK:n pelaajisto tule kohta olemaan sama kuin alkukaudesta. Niki Mäenpään sopimus julkaistiin torstaina. Mitä tekee sopimuksettomassa tilassa oleva Nikolai Alho? Saako HJK maajoukkuemiehen houkuteltua mukaan? Milloin Lee Erwinin ilmeisesti jo tehty sopimus julkaistaan? Keitä muita on tulossa?
Joka tapauksessa, HJK heräsi oikealla hetkellä ja palautti marssijärjestyksen. Päävalmentaja johtaa, muut avustavat ja pelaajat pelaavat. Tuohon tehtävään Korkeakunnas oli ainoa oikea valinta ja hänen pokerinsa riittää kevyesti ottamaan tehtävän itselleen. Se näkyi jo keskiviikkona – nyt Klubia oikeasti johdetaan ja perinteisen nokkimisjärjestyksen mukaan. Kovalla kädellä, mutta reilusti.
Toni Korkeakunnas palasi tarinan suurena voittajana. Ja mestaruutta juhlitaan Bolt-areenan saunatiloissa myös tulevana syksynä.
Hannu Siltanen
