Tänä vuonna tulee kuluneeksi 20 vuotta siitä, kun salaperäinen kiinalaisliikemies Ye Zheyun hankki Veikkausliigassa pelanneen ja talousvaikeuksissa olleen vantaalaisseura AC Allianssin omistukseensa ja käytti seuraa vedonlyöntihuijauksiinsa.

Ye toimi yhteistyössä belgialaisten futisvaikuttajien kanssa. Lopulta Ye pakeni Kiinaan ja vältti vankeustuomion Euroopassa.

Tapaus sai suomalaiset tajuamaan, ettei Veikkausliigassa eletä lintukodossa. Surkeinta tietysti oli, etteivät syylliset, kuten Ye, joutuneet Suomessa rikosoikeudelliseen vastuuseen.

Professori Kari Uusikylä kommentoi Allianssin tapausta Facebook-päivityksessään. Hän kertoo samalla, että hänen omalla pelaajaurallaan oli vuosikymmeniä sitten useita sovittuja otteluita. Ne eivät liittyneet tosin vedonlyöntihuijauksiin, vaan seurojen sarjasijoitusten varmistamiseen.

Uusikylä nostaa esille esimerkkinä syyskuun tapahtumat vuodelta 1965:

Peliurallani 1961-1977 näin neljässä seurassa, että seurajohtajan sanat olivat totta. ”Sarjasta putoaa huonoin ja köyhin.” Kaksi joukkuetta 12:sta putosi suoraan alempaan sarjaan. Pelikauden lopulla seurajohtajia käveli joskus ennen ottelua tai puoliajalla pukukopista toiseen. Ostettiin ja myytiin, jos ei asiasta vielä ollut sopua. Muistan monia aivan selviä tapauksia. Muistan paniikin, kun tein maalin ottelun lopulla. Meidänhän piti hävitä! Ei sopimuksesta kaikille pelaajille kerrottu, riitti kun maalivahti hyppäsi väärään nurkkaan ja keskuspuolustaja (sellainenkin oli!) kaatuili omituisesti.

Muistan lämmöllä Vaasan Palloseuraa, joka vapautti minut puolen vuoden pelikaranteenista, kun vaihdoin seuraa 19-vuotiaana. VPS:n johto halusi, että saan köyhänä opiskelijana pitää itse siirtosumman, joka ostajan pitää maksaa seuralle. Minulla oli hyvin huono omatunto, kun sain nipun seteleitä kouraani. Olo ei parantunut, kun kuulin, että kaverit saivat markkoja neljä kertaa enemmän kuin minä.

Tästä ottelusta olen kertonut. Siitä on 60 vuotta, joten tuskin tästä jutusta kukaan joutuu kärsimän.

VPS pelasi 12.9.1965 Kotkassa ottelun, joka ratkaisi mestaruussarjapaikan säilymisen tai menettämisen. Satoi rankasti; juuri muuta en ottelusta muista, vaikka pelistä on vain 60 vuotta. Pitää katsoa mitä lehdet kertoivat.

Kotka oli vaikea paikka vierasjoukkueelle. Katsojat olivat melkein kosketusetäisyydellä laidasta, jossa pelasin. Satamakaupungissa tapana ei ollut kommentoida vastustajien suorituksia seurakuntasisarten tyylillä, vaan palaute oli suorasukaista ja taatusti kuuluvaa.

Pelitaktisia kuvioita ei vielä 1965 juuri tunnettu. Riitti, että molari ei päästä maaleja, puolustajat puolustavat, tukimiehet tukevat ja viisi hyökkääjää pistävät pallon pömpeliin.

Hesarin mukaan Kotkassa pelattiin ensimmäisellä puoliajalla nautittavaa palloilua, koska ”silloin joukkueet vielä yrittivät tulokseen vievää peliä. Nautittava palloilu loppui, koska kotkalaisten oli vaikea pelata toisella puoliajalla näyttävästi, mutta tuloksettomasti.” Olipa ilkeästi kirjoitettu.

Minua kuitenkin ilahduttaa, että lehtien mukaan joku, jolla on sama nimi kuin minulla, oli laukonut heti pelin alussa Palloseuralle kauniisti johtomaalin. Lienee totta, koska lehdessä niin lukee, kuin myös se, että Sundinin Pokke ohitti vaivattomasti puolustajan ja Dahlstenin Kari pisti Poken syötön verkkoon. Ikävä vain, että KTP oli tehnyt sitä ennen kaksi maalia, joten puoliajalle mentiin tasalukemissa 2-2.

Hesari väittää, että ”toisella puoliajalla kotkalaiset alkoivat seisoskella, eikä jalkapallosta ollut tietoakaan.” Tuota en tietenkään usko! Uskon kuitenkin mielelläni sen, että se nimikaimani keskitti luukulle ja Sauli Pietiläinen pukkasi liukkaan pallon omaan maaliin, 2-3. Sattuuhan vahinkoja Englannin valioliigassakin, mikä ihme se nyt oli! Varsinkin, kun pallo oli liukas….

Kymmenen sekuntia ennen pelin loppua KTP sai rankkarin. Se meni metrikaupalla ohi. VPS säilyi sarjassa, tasapistein KTP:n kanssa.

Samassa päivityksessään Uusikylä toteaa, ettei usko, että Suomessa on pelattu pitkään aikaan ylimmällä tasolla sovittuja pelejä. Hän korostaa, ettei tietenkään tiedä.