Diogo Tomas vaihtoi maisemaa. Siirto HJK:sta Hollantiin vahvistui tulppaanimaan siirtoikkunan ollessa sulkeutumassa. Eikä siirto hämmästytä, sillä levotonta verta virtaa seikkailija-Tomasin suonissa.
Yksi Veikkausliigan värikkäimmistä pelaajista nostaa kytkintä. Uutta suuntaa spekuloitiin ennen sen varmistumista – Tomasin tapauksessa mikä manner tai ilmansuunta olisi ollut mahdollinen – mutta varmaa oli, että hän tulee nousemaan fanien suosikiksi. Peräänantamaton tyyli, poikkeukselliset tuuletukset, persoonallinen habitus ja vähintäänkin persoonalliset haastattelut ovat tehneet tehtävänsä Hakassa, Ilveksessä, KuPS:ssa, Norjassa, Klubissa ja Huuhkajissakin.
Tomas on ymmärtänyt, että medialle pitää antaa jotain. Vuosiin yksikään hänen haastattelunsa ei ole ollut ”normaali”. Jotain tavallisuudesta poikkeavaa pitää olla, kuten taannoin X-lehdessä julkaistu haastattelu, joka alkoi yhteisellä tunnin mittaisella hiljaisuudella. Ja jatkui maahismaisilla kuvilla lähimetsästä, unohtamatta pulahtelua meriveteen.
Pelaajana Tomas on aina ollut enemmän tai vähemmän kiistelty. KuPS:ssa hän nousi kansalliselle huipulle ja jopa maajoukkueeseen. Klubiin hän tuli supervahvistuksena ja alakerran johtajaksi. Näihin asemiin hän ei koskaan noussut. Ailahtelevat otteet veivät välillä vahvaankin rotaation. Mutta samaan aikaan mies näytti taistelijanluonteensa tekemällä pari tappelumaalia, joista viimeisin palvelus Klubille, tasoitusmaali Konferenssiliigan liigavaiheeseen johtaneessa ottelussa, oli miljoonien arvoinen. Kenties vieläkin suurempi suomalaisen jalkapallon mielikuvalle, sillä eihän nyt färsaarelaisille voi pudota, oli joukkue miten hyvä tahansa.
Kiitos ”Dillun” tasoitusmaalin ja todellisen superhankinnan, Lee Erwinin, voittomaalin HJK:lle taivas on taas auki Euroopassa ja kassakone laulaa. Suurimmaksi tavoitteeksi mainittu Veikkausliigan voittokin on käden ulottuvilla, omissa käsissä.
Onko Tomasin lähtö merkittävä asia mestaruuden kannalta? Ei ole. Todelliseksi liideriksi ja supertähdeksi on kasvamassa loistavan paluun tehnyt Daniel O´Shaughnessy ja onhan joukkueessa muitakin laatutoppareita. Niin hyvää kalustoa, ettei Joona Toivio mahdu enää pelaamaan.
Veikkausliiga saattoi menettää väriläiskän, media herkullisen haastattelukohteen, mutta HJK ei mestaruutta. Tomas lähti voittajana, sillä miehen rakentama ”Dillu-brändi” vahvistui kovasti Klubi-aikana etenkin sen viimeisen palveluksen myötä. Mutta myös HJK oli hyötyjä ja voittaja – palstamillimetrejä tuli, liukumalla tullut maali vei liigavaiheeseen ja muistot säilyvät.
Mestaruusjuna on tukevasti raiteillaan ilman Tomasiakin. Laatua riittää, väriä ehkä vähemmän.
