Xabi Alonso sai hiljattain puhelun lapsuudenystävältään Mikel Artetalta. Keskustelu pyöri jalkapallon ympärillä, kuten aina ennenkin, mutta tällä kertaa se sai Alonson miettimään, kuinka uskomattomalta heidän nykyinen tilanteensa olisi tuntunut aiemmin.
Alonso muisteli, kuinka kaverukset viettivät nuorena aikaa rannalla pelaten jalkapalloa, tennistä ja surffaten. Jo silloin yksi asia erotti Artetan muista.
– Hän halusi voittaa niin paljon, vaikka kyse oli vain pelistä rannalla, Alonso kehui tuoretta Valioliigan mestariluotsia.
Alonson mukaan hänen ystävänsä oli poikkeuksellisen kilpailuhenkinen ja rakasti jalkapalloa tavalla, jota ei voi opettaa. Yhteinen intohimo lähensi heitä jo nuorena, ja ystävyys on säilynyt vuosikymmenten ajan.
Puhelun aikana miehet puhuivat nykytilanteistaan ja pysähtyivät hetkeksi pohtimaan menneitä. Alonso totesi, että jos joku olisi kertonut heille lapsena, että he johtaisivat tulevaisuudessa Arsenalia ja Chelseaa, he olisivat olleet sekä onnellisia että täysin hämmentyneitä.
Ajatus tuntui erityisen kaukaiselta siksi, että molempien ensimmäinen suuri unelma oli menestyä pelaajina. Valmennusurien kaltaisista saavutuksista ei osattu edes haaveilla samalla tavalla.
– Jos joku olisi varttuessamme sanonut, että meistä tulee menestyviä valmentajia, olisin halunnut tietää, että loimmeko ensin uran pelaajina, Alonso naurahti.
Tarina on muistutus siitä, kuinka pitkälle lapsuuden intohimo voi kantaa. Joskus vuosikymmeniä vanha ystävyys säilyy, vaikka ympärillä muuttuu lähes kaikki muu.
Alonson kohdalla Artetan kanssa käyty keskusktelu riitti palauttamaan mieleen, mistä kaikki aikanaan alkoi – mikä korostaa saavutusten arvoa.