Mestarien liiga on tämän kauden osalta yhtä ottelua vaille valmis. Uudistunut Mestarien liiga tarjosi massiivisen runkosarjan, ensimmäisen pudotuspelikierroksen, neljännesvälierät,puolivälierät, välierät ja edessä on vain Münchenissä pelattava finaali.
Vedonlyöntimarkkinoilla joku on tehnyt hyvät rahat. Harva olisi uskonut, että finaalissa kohtaavat Inter ja PSG. Ei siksi, etteikö kumpikin ole huippujoukkue vaan siksi, ettei kumpikaan ollut mikään suuri ennakkosuosikki finaaliin asti.
Inter määriteltiin haastajaksi. PSG:n piti olla niin vahvassa välivaiheessa, ettei tämä kausi tarjoaisi mitään suurta – tietysti Ranskan mestaruus itsestäänselvyytenä, mutta ei tuollaista menestystä Euroopan suurimmassa seurajoukkuekilpailussa.
Tältä näytti myös syksyllä. Inter pelasi hyvin italialaisesti pitkään – puolustus piti loistavasti ja pisteitä tuli. PSG taas kompuroi pahasti runkosarjavaiheessa ja näytti siltä, että joukkueen jatkopaikka on oikeasti vaarassa. Loppukiri toi paikan jatkoon, hyvä arpaonni ensin vastaan Brestin, mutta sitten taipaleen piti olla ohi.
Vastaan tuli runkosarjaa dominoinut Liverpool.
Vastoin kaikkia odotuksia PSG hoiteli Liverpoolin tieltään. Sitten brittijoukkueiden kauhuksi muodostunut PSG pudotti Aston Villan ja välierissä Arsenalin. Eihän näin pitänyt käydä – supertähdistään tunnettu rahantuhlauskone PSG eteni loppuotteluun joukkueena, ilman supertähtiä. Esimerkiksi Ousmane Dembelen piti olla ikuinen lupaus, mutta niin vain kuluva talvi nosti hänet takaisin tähtikatraaseen.
PSG:n strategiamuutos toi tuloksen. Valmentajana äärettömän vaativa joukkuepelaamisen profeetta Luis Enrique loi pelityylin, joka toimii. Seuran urheilutoimenjohto teki mainioita kaappauksia muualta. Lopputulos oli säkenöivä. Tietysti suurmenestys vaati myös yksilötason onnistumisia eikä finaalipaikkaa olisi todennäköisesti tullut ilman Gianluigi Donnarumman maagisia torjuntoja.
Inter sen sijaan pelasi kellontarkan runkosarjan. Pudotuspeleissä joukkue aloitti kierrosta PSG:n jälkeen. Ensin kaatui Feyenoord, sitten loistavassa puolivälierässä Inter hajotti Bayernin haaveet pelata finaalissa kotonaan ja lopulta eeppisessä välieräparissa kaatui Barcelona.
Puolivälieristä lähtien myös Interin voittokaava muuttui – enää ei oma pää pysynytkään puhtaana, mutta mitä siitä? Hyökkäyskalusto teki yhden maalin enemmän kuin vastustaja ja sehän riittää.
Simone Inzaghin Inter on ollut koko ajan suosikkien haastaja. Kukaan ei voi puhua sattumasta, koska arpa ei juuri auttanut. Rutinoituneen Bayernin sekä tällä kaudella loistonsa – ainakin hyökkäyspäässä – löytäneen Barcelonan pudottaminen todistaa sen, että Inter on finaalissa ansaitusti.
Interin finaalipaikka oli pieni yllätys, PSG:n suuri. Finaaliparin muodostuminen näistä kahdesta vielä suurempi. Vai oliko sittenkään?
Kummankin joukkueen finaalipaikka on systemaattisen ja pitkäaikaisemman työn tulos. Interissä on menty pitkään samoilla askelmerkeillä, PSG:n leirissä vaadittiin iso muutos – ja sen seurauksena seuran ensimmäinen Mestarien liigan voittopokaali on enää yhden voiton päässä.
Hannu Siltanen