Veikkausliiga markkinoi itseään pitkään sloganilla ”Peliä, jossa tähdet syntyvät”. Pitää yhä paikkaansa, sillä esimerkiksi viime kauden Veikkausliigassa syntyi koko joukko tähtiä, suomalaisia ja ulkomaisia pelaajia.
Suomalaispelaajien seuraavia vaiheita ulkomaiden kentillä seurataan luonnollisesti tarkasti, sillä useimmiten heistä tulee lähtönsä jälkeen ainakin potentiaalisia Huuhkaja-pelaajia. Ulkomaalaispelaajien seuraavat vaiheet jäävät vähemmälle seurannalle.
Tosiasia kuitenkin on, että Veikkausliiga on osoittautunut yhä useammalle ulkomaalaispelaajalle hyväksi ponnahduslaudaksi. Axel Kouamen siirto AIK:n riveihin oli yksi viime kesän seuratuimmista kotimaisista siirroista. Kouame tuli Interiin, kehittyi ja hänet myytiin pois hyvällä hinnalla. HJK:sta vauhtia hakeneista kreikkalaisista Giorgios Kanellopoulos (artikkelin kuvassa) lähti eteenpäin, samoin toppari Giorgios Antzoulas, jonka seuraava työnantaja löytyy Saksasta. Florian Krebs puolestaan jätti Interin ja lähti Bulgariaan. Mads Borchers lähti jo kesken kauden Vaasasta.
Viime kauden suurista tähdistä odotetaan Kerfala Cissokon seuraavaa osoitetta, samoin Ibrahim Cissen. Cissoko kävi Jarosta hakemassa vauhtia uralleen, Cisse taas kasvoi kansainvälisen kiinnostuksen kohteeksi muutaman Kuopiossa vietetyn vuoden aikana. Sama koskee VPS:n paidassa maaleja tehnyttä Maissa Fallia, jonka seuraava siirto on myös vielä hämärän peitossa.
Vastaavia tarinoita on aiemmiltakin vuosilta. Tietysti muistetaan HJK:n riveissä onnistuneet Bojan Radulovic, Joao Klauss sekä Alfredo Morelos. Tai Terry Yegbe, jonka SJK nappasi, Elfsborg jalosti ja nykyään hän pelaa Ranskan pääsarjassa. Näitä esimerkkejä on tietysti useita muitakin.
Yksi hyvä esimerkki Veikkausliigan merkityksestä urakehitykselle on maalivahti Calum Ward. Wardin ura oli jämähtämässä paikalleen Englannissa. Bournemouthin mies ei saanut peliaikaa tai vastuuta, joten hänet laitettiin lainakierteellä pelaamaan useammassa alasarjajoukkueessa. Lopulta lainat johtivat Helsinkiin ja HIFK:n paitaan Joaquin Gomezin ja seuran silloisen maalivahtivalmentajan, Antti Niemen, siipien alle. Laina-ajasta tuli lopulta pysyvä siirto. Tämän jälkeen Ward siirtyi AC Oulun maalinsuulle.
Oulussa onnistuminen oli sitä luokkaa, että loppujen lopuksi Skotlannin pääsarjan Motherwell iski silmänsä Wardiin kauden 2024 jälkeen. Siirto Skotlantiin toteutui. Eikä lopputulema ollut hassumpi: lauantain Skotlannin pääsarjakierroksen yksi puhutuimpia pelaajia oli Ward. Hän piti joukkuettaan pystyssä Ibroxilla mahtiseura Glasgow Rangersia vastaan. Lopulta Ward joutui antautumaan kerran ja Rangers voitti 1-0. Calum Ward teki ottelussa hämmästyttävät 12 torjuntaa.
Calum Ward on yksi hyvä esimerkki siitä, että siirto Suomeen ja Veikkausliigaan voi olla uran kannalta käänteentekevä. Hänen tarinansa on yksi helmi lisää pitempään ketjuun. Myös ensi kaudella kannattaa seurata sillä silmällä ulkomaalaispelaajia, joista moni on oikeasti vahvistus. Ja moni saattaa lyödä sellaiset näytöt pöytään, että heistä kuullaan piankin jossain isommassa sarjassa.
Otetaan nyt vaikka sellaiset nimet kuin Loic Essomba, Valentin Gasc, Babacar Fati, Alenis Vargas, Pakwo Gnanou tai Alfie Cicale monesta vaihtoehdosta, joita kannattaa käydä katsomassa Suomessa, kun se on vielä mahdollista.
Veikkausliiga on nimittäin reitti eteenpäin, myös ulkomaalaispelaajille.