AC Oulu tiedotti maanantaina, että joukkueen pitkäaikainen urheilujohtaja Markus Heikkinen ei jatka seuran palveluksessa. Huuhkaja-legendan työvelvoitteet päättyvät välittömästi eli loppukautta ei Heikkinen enää ruorissa ole.
Tiedotteen muoto oli ”yhteisymmärryksessä” ja luonnollisesti useat mediat käänsivät termin ”potkuiksi”. Todennäköisempää on, että lopputulema – eli lähtö – on oikeasti tapahtunut yhteisymmärryksessä, mutta ajankohta lienee työnantajan määrittämä.
Heikkistä pidettiin yhdessä vaiheessa yhtenä nousevista kyvyistä urheilujohtamisen saralla. Tuli nousu, tuli hyviä tuloksia. Mutta viimeiset kaksi kautta ovat olleet katastrofaalisia.
Rahaa on kulunut paljon, pelaajia on tullut ja mennyt, viime vuoden valmentajaruletti oli vertaansa vailla eikä joukkueella ole ollut mitään suuntaa. Viime kaudella lopun ryhtiliike pelasti sarjapaikan, näin kävi myös tällä kaudella.
Tuskin on sattumaa, että Oulun ja Heikkisen teiden eroamisesta kerrottiin välittömästi sen jälkeen, kun oli varmistunut, ettei Oulu putoa ainakaan suoraan ja karsijanpaikalle vajoamisellekin on enää teoreettinen mahdollisuus.
Annettiin pitkäaikaisen seurapalvelijan ikään kuin saavuttaa minimitavoite, sarjapaikka, ja sitten katsotaan heti tulevaan.
Voi kuvitella, millaisella tuskalla Oulun ylin johto on joukkueen otteita seurannut. Tälle kaudelle ei sentään viime vuoden malliin maalailtu mitalitaistelua, mutta tähtäin oli selkeästi ylemmässä loppusarjassa.
Putoamiskamppailuun jääminen selvisi jo hyvissä ajoin, joten kausi tavoitemittareilla ja taloudellisiin panostuksiin nähden oli pannukakku. Etenkin, kun seura sai vihdoin hyviä uutisia stadionrintamalta. Olisi ollut täydellinen katastrofi, jos uuden stadionprojektin kyljessä olisi tarvottu Ykkösliigassa.
Markus Heikkinen ei missään tapauksessa onnistunut tänä vuonna tehtävässään. Mutta viime kausi oli vielä paljon pahempi. Heikkisen urheilujohtama AC Oulu joutui yleiseksi naurunaiheeksi valmentajasekoiluittensa vuoksi ja miksei myös menestyksen sekä pyöröovimaisen pelaajaliikenteen.
Tästä huolimatta Oulun ylin johto antoi Heikkisen jatkaa. Se kertoo siitä, että vuosien varrella jotain oli tehty hyvin.
Varmasti myös siksi Heikkisen ja Oulun teitten eroaminen muotoiltiin vähemmän ikävään sävyyn. Oulun vahva mies Tomi Kaismo kertoi Kalevalla suoraan, ettei kyseessä ollut potkut. Oli miten oli, tiedotteessa ymmärrettiin myös aiheesta kiitellä Markus Heikkistä pitkästä työstä.
Toisin oli Kotkassa, kun sikäläinen urheilujohtaja Niko Ikävalko marssi ottelun jälkeiseen lehdistötilaisuuteen ja kertoi ensimmäisessä lauseessa, että päävalmentaja sai potkut, nimenomaan tällä termillä. Se oli karua meininkiä.
Se, ettei Markus Heikkinen jatka enää Oulussa, ei poista sitä, että hän oli oman aikakautensa yksi parhaista pelaajista Suomessa eikä sitä, että hänen jalkapallouransa kokonaisuutensa on poikkeuksellisen kova. Sen vuoksi on todennäköisestä, että Heikkinen vielä jossain vaiheessa tulee olemaan jalkapallon kanssa tekemisissä.
Tämä projekti päättyi nyt, aika näyttää, mitä tapahtuu seuraavaksi.
Hannu Siltanen