Manchester Unitedin vuoristoratamainen kausi hakee vertaistaan.
Yksi saarivaltakunnan perinteikkäimmistä seuroista siirtyi uuteen aikakauteen, kun Rúben Amorim valittiin joukkueen päävalmentajaksi.
Hiljattain 40 vuotta täyttänyt portugalilainen tiesi varmasti uuden tehtävänsä haasteellisuuden, mutta punapaitojen aneemisuus on yllättänyt paatuneimmatkin valioliigafanit.
Hyvä esimerkki ManU:n alakulosta on Marcus Rashford. Parhaimmillaan yli 30 maalia kaudessa pyssyttänyt englantilainen jäi kauas omasta tasostaan, ja putosi lopulta pelaavan kokoonpanon ulkopuolelle.
Rashfordin vaisuista otteista ei voi syyttää Amorimia, mutta portugalilaisvalmentajan pelaajastaan antamat kommentit tuskin helpottivat tilannetta.
Kun joukkueen nimekkäimpiin hyökkäyspään pelaajiin lukeutunutta Rashfordia arvostellaan julkisesti, ei se herätä kovinkaan suurta luottamusta pelaajiston ja valmennuksen välille.
Unitedissa vaikuttaa olevan käynnissä sama auktoriteettien taistelu, joka tuli tutuksi jo Erik ten Hagin aikana joukkueen peräsimessä.
Tuolloin huomio kiinnittyi Jadon Sanchoon ja Cristiano Ronaldoon, joista molemmat päätyivät vaihtamaan seuraa. Myös Rashford hyvästeli ainakin toistaiseksi Old Traffordin siirryttyään loppukauden mittaiselle lainalle Aston Villaan.
Ennen United-pestiään Amorim teki loistavaa työtä Portugalin liigassa pelaavan Sporting CP:n puikoissa. Britteinsaarilla vaatimustaso ja ulkopuolelta tuleva paine ovat kuitenkin aivan eri tasolla.
Unitedin toimintakulttuuri on niin pahasti hakoteillä, että Amorim saattaa olla mahdottoman tehtävän edessä. Hänen puolustuksekseen on myös sanottava, että Sir Alex Fergusonin jälkeen kaikki yrittäjät ovat epäonnistuneet vuorollaan.
Amorimin johtamistavoista voi olla montaa mieltä, mutta kun seuran identiteetti on kateissa, kukaan ruoriin tarttuva ei voi yksin kääntää kurssia.
Antti Makkonen