Veikkausliigaan keskittyvä podcast ”Suoraa puhetta Veikkausliigasta” oli saanut tuoreimpaan jaksoonsa arvovaltaisen vieraan. Juontajakaksikko Kim Kallström ja Velja Engström ovat koko tuotantokauden aikana käyneet läpi eri kurinpidon asioita, päätöksiä ja erityisesti päätöksenteon pitkää kestoa.

Nyt asioista oli podcastissa puhumassa Palloliiton kurinpitovaliokunnan puheenjohtaja Petri Kokko.

Kokon ratkaisua mennä podcastiin vieraana täytyy pitää rohkeana ja ehdottomasti hatunnoston arvoisena. Kokko oli varmasti täysin tietoinen, miten paljon kritiikkiä ja ihmettelyä podcastin jaksoissa on tuotu esille.

Kun puhutaan Palloliiton läpinäkyvyydestä, tämä oli sitä – aivan kuten Ruudussa pyörivä erotuomariohjelma Tuomiopäivä, jossa Matias Gestranius käy Engströmin kanssa videoklippien avulla puhuttaneita erotuomaripäätöksiä läpi.

Kuten arvata saattoi, Kokkoa ei päästetty helpolla. Toisaalta, häntä ei myöskään laitettu minkäänlaiseen yltiögrilliin. Sävy oli asiallinen ja kunnioittava, mutta erilaisten keissien kautta päästiin myös selvittämään kurinpidon koukeroita, sääntöjen tuomia rajoituksia ja ylipäänsä sitä, miten Palloliiton kurinpito toimii. Kokko oli erittäin selkokielinen eikä sortunut juristikieleen, vaan pyrki tuomaan asiat ja omat näkemyksensä esiin ymmärrettävästi.

Erityisen mielenkiintoista oli kuulla, mitkä asiat kuuluvat kurinpidolle, mitkä pääsihteerin nimeämälle ”kolmen ryhmälle”, joka tuli jossain määrin tunnetuksi Joona Vetelin tapauksen yhteydessä. Vetelin tapausta käytiin muutenkin läpi ja Kokko toi esiin yhden vahvan pointin: hänen näkemyksensä mukaan eri päätösten muuttamiseen tarvitaan käytännössä aina se, että erotuomari myöntää virheensä.

Näin tapahtuu Kokon mukaan aniharvoin, käytännössä ei koskaan. Eli tämän perusteella on helppo tulkita, etteivät erotuomarit tee mielestään virheitä. Tai ainakaan sieltä suunnasta ei löydy muskeleita virheiden myöntämiseen. Paitsi tuoreimmassa tapauksessa Vetelin tapauksessa, jossa Oliver Reitala (kuvassa) suoraselkäisesti nosti käden pystyyn.

Jos Kokkoa tulkitsi oikein, Vetelin pelikielto ei olisi poistunut, jos Reitala ei olisi näin toiminut.

Tolkuttoman pitkät käsittelyajat

Tässä mielessä Petri Kokon yksi lause joutuu outoon valoon. Kun juontajat kysyivät, ketä varten Kokko ja kumppanit tekevät töitä, vastaus oli pelaajien ja joukkueiden. Pikemminkin Kokon suorista vastauksista ja taustoituksista sai sellaisen mielikuvan, että koko systeemi ja sen mekanismit ovat rakentuneet nimenomaan erotuomareiden suojeluun.

Lähes jokaisessa tapauksessa tultiin siihen kysymykseen, miten ihmeessä käsittelyajat voivat olla niin tolkuttoman pitkiä. Kokko kävi läpi sääntöjen kautta tulevat pakkoviiveet, mutta kuitenkin puhuttiin viikoista tai pahimmillaan kuukausista. Kokko myönsi auliisti, että näin asia menee ja voisi hänen mielestään mennä nopeamminkin.

Tähän olisi myös keino olemassa. Kun Kokolta kysyttiin suoraan, saako hän työstään Palloliitolle korvausta, vastaus oli suoraan ”kyllä”. Jatkokysymyksenä esitettiin, että olisiko prosessi nopeampaa, jos hänelle maksettaisiin enemmän, vastaus oli myös kyllä – joskin perustelujen kera.

Kokko on siviilitöissä lakifirman osakkaana ja asianajajana, joten varmasti kurinpidon asiat menevät aika luonnollisesta syistä työpinon pohjalle. Entisenä huippupelaajana Kokolla on varmasti intohimoa ja halua olla mukana jalkapallossa, mutta työ on jossain muualla. Eli leipä tulee muualta, sillä voi kuvitella, että Palloliiton korvaukset ovat tässä tapauksessa maltillisia.

Samalla Petri Kokko tuli kuitenkin paljastaneeksi keinon, jolla kurinpito saataisiin tehokkaammaksi, nopeammaksi ja esimerkiksi Veikkausliigan vaatimusten mukaiseksi. Se on raha. Olisiko syytä siis kaivaa kuvetta ja varmistaa, että Kokko – tai joku muu yhtä pätevä henkilö – saisi sen verran tuntuvan korvauksen, etteivät nämä tapaukset hautautuisi pinkan pohjalle viikoiksi vaan ne käsiteltäisiin nopeasti?

Ehkä se myös auttaisi seurojen luottamuksen palauttamisessa koko systeemiin. Kuten podcastissa todettiin, on tapauksia, joissa koko prosessia ei edes jaksettu aloittaa, koska sen tiedetään kestävän niin kauan. Ja monessa tapauksessa tiedetään, ettei mikään kuitenkaan muutu.

Ellei sitten ala löytyä yhtä rohkeita erotuomareita kuin Oliver Reitala tai Antti Munukka, jotka ymmärtävät olevansa osa peliä, jossa tapahtuu virheitä ja tarvittaessa sen myös myöntävät, jotta oikeus toteutuisi myös pelaajille ja pelille itselleen.

Hannu Siltanen