Tuomio on nuijittu pöytään. Lionel Messin ala-arvoinen käytös MLS:n Miamin avausottelun jälkeen johti juuri sellaisin sanktioihin kuin odotettiin.
Käytännössä ei siis mihinkään. Oli odotettavissa, että sarjan pyhä lehmä selviää pienillä nuhteilla.
Pelin jälkeisestä mussutuksesta, sen jatkamisesta ja vastustajan edustajaan käsiksi käyminen noteerattiin sakon arvoiseksi. Jos nyt sääntökirjaa edes vilkaisee, niin vähintään punainen olisi pitänyt tulla. Keltainen tuli jo valitusvirren alkuvaiheessa, sen jälkeen sama jatkui ja toisen keltaisen olisi viimeistään pitänyt heilahtaa episodeista kentän laidalla – mukaan lukien fyysinen kontakti.
Sakon suuruutta ei tietenkään kerrottu. Toisaalta, mitä väliä. Sakkorangaistuksilla ei Leo Messin tai Cristiano Ronaldon (eikä monen muunkaan supertähden) taloutta horjuteta. Joka tapauksessa ne ovat pikkurahoja.
Eikä maine mene miksikään – yhdellä some-postauksella vaikkapa jälkikasvun kanssa tilille kolahtaa sakkorahat x 100 (tai x1000 tai x100000) ja lisäksi mainehaitta pyyhkiytyy hetkessä.
Näin se menee. Olisi mielenkiintoista tietää, mitä Messin pitäisi tehdä kentällä jenkeissä, että punainen kortti tulisi. Aika paljon, todennäköisesti. Puhumattakaan siitä, että pitäisi jälkikäteen antaa vielä pelikieltoa.
Sehän vasta aloittaisi näytöksen, koska Messin tähdittämät ottelut kotona ja vieraissa myydään loppuun, joten mahdollinen pelikielto saattaisi aiheuttaa ”rahat takaisin”-vyöryn. Loukkaantumiset vielä voisi hyväksyä, mutta jos sarja itsessään omalla päätöksellään estää ylivoimaisen tähden pelaamisen, tiedetään, mihin syyttävä sormi osoittaa.
Toivotaan kuitenkin, että nerokas pelaaja keskittyy jatkossa pelaamaan jalkapalloa. Joskus voi mennä tunteisiin, mutta avausottelun tapaiset jälkinäytökset eivät kuulu huippujalkapalloon. Eivät edes Yhdysvalloissa.
Hannu Siltanen