Suomen alle 21-vuotiaiden maajoukkueen EM-turnaus päätyi alkulohkoon, kun kolmesta pelistä oli tuloksena kaksi pistettä.
Pikkuhuuhkajat kohtasivat turnauksen ensimmäisessä ottelussaan Hollannin ja ottelu päättyi 2–2-tasapeliin. Toisella kierroksella Ukraina kurmuutti Mika Lehkosuon suojatteja 2–0-lukemin. Lohkovaiheen päätöskierroksella nähty 2–2-tasapeli Tanskaa vastaan oli numerollisesti loistava saavutus, mutta jatkopaikkaan se ei riittänyt.
Voi kuinpa se Hollanti pelin johtoasema olisikin kestänyt lisäajan loppuun asti. Jossittelun määrä on ollut korkealla Pikkuhuuhkajien turnausrupeaman päätyttyä, mutta se tärkein tuntuu unohtuneen.
Suomi lähti kovaan lohkoon kiusaamaan isompiaan ja jatkopaikka olisi lähennellyt sensaatiota. Hyvänä muistutuksena tästä toimii se, että edellisen kerran Pikkuhuuhkajat nähtiin EM-kisoissa vuonna 2009.
Tästä huolimatta odotukset jatkopaikkaa kohtaan olivat pilvissä ja alkulohkoon jäämistä on pidetty jopa ”pohjanoteerauksena”. Pettymys on paikallaan jatkopaikan jäätyä haaveeksi, mutta päävalmentaja Lehkosuon lyttääminen osoittaa täydellistä ymmärtämättömyyttä lajia kohtaan.
Suomi ei ole ikinä kuulunut jalkapallon ”suurten” joukkoon, eikä mahdollisesti tule ikinä kuulumaankaan. Jo itse kisapaikan saavuttaminen oli äärimmäisen kova suoritus Lehkosuon joukkueelta, joka antoi hyviä näyttöjä tulevaisuutta ajatellen.
EM-kisoisssa pelaaminen oli ensimmäinen askel kohti valoisampaa tulevaisuutta, ja se on nyt otettu. Kaikki muu on toissijaista. Odotuksia pitää ja kuuluukin olla, mutta niiden pitää pohjautua todellisuuteen. Lehkosuon tulee ilman muuta jatkaa pestissään, jos häntä ei ylennetä Jacob Friisin oikeaksi kädeksi Huuhkajien valmennustiimiin.
Antti Makkonen