PSG selvitti tiensä täysin ansaitusti seurajoukkueiden MM-turnauksen finaaliin. Ranskalaissikermä ei jättänyt Real Madridille mitään jakoa, vaan painoi paahtavassa helteessä pelatun ottelun tulostaululle puhtaat 4–0-lukemat.
Pariisilaiset lähtivät peliin hienoisina ennakkosuosikkeina, mutta joukkueiden välinen tasoero osoittautui huomattavasti odotettua suuremmaksi. PSG:llä ei ollut missään vaiheessa mitään hätää Madridin viimeistely-yritysten jäätyä nallipyssytasolle.
Mestarien liigan voittajaa on hehkutettu maailman parhaaksi joukkueeksi ja täysin ansaitusti. Päävalmentaja Luis Enriquen kohdalla ylistys on niin ikään paikallaan, mutta espanjalainen itse pitää tukevasti jalat maan pinnalla.
Enriqueta on pidetty yhden kauden perusteella maailman parhaana valmentajana, mikä erittäin paljon sanottu kenestä tahansa. Hän on tehnyt loistavaa työtä aiemmin kurittoman pariisilaisjoukkueen peräsimessä ja luonut voittavan koneiston, jonka parasta ennen päivämäärä siintää kenties vasta kaukana tulevaisuudessa.
Silti vuosikausien dominanssista puhuminen on ennenaikaista ja tarpeetonta.
Enrique muistutti itse, että jatkuva muuntautuminen on avainasemassa, ja ettei valmentajaa, jonka metodit takaisivat automaattisesti menestystä, ole olemassakaan.
Kaiken menestyksen keskellä harva muistaa Enriquen epäonnistumista Espanjan maajoukkueen peräsimessä vuoden 2022 MM-kisoissa. Onko mies kehittynyt tämän jälkeen niin merkittävästi, että hän olisi valmentajana selkeästi kaikkia muita edellä?
Enriquen suuruus piilee taktisten oivallusten lisäksi hänen nöyryydessään ja läsnäolossaan. Maailman paras valmentaja on se, joka saa oikealla hetkellä oikeanlaiset pelaajat käyttöönsä ja onnistuu luomaan ryhmän sisälle muita kovemman nälän tunteen.
Tämä polte ja rohkeus on nähtävillä PSG:n pelaajistossa, joka on valmis tekemään mitä tahansa voiton eteen. Aurinko nousee, dominanssit luhistuvat ja saavutukset haalistuvat ajan kanssa. Hetkessä eläminen on hyve elämässä – kuten myös jalkapallossa.
Antti Makkonen