Hollanti voitti Suomen jalkapallon MM-karsintaottelussa 4-0.
Sosiaalisessa mediassa leviää taas tuttuja Hannu Karpo-meemejä tekstillä ”olitko yllättynyt, minä en”. Mutta pakko on sanoa, että Suomi yllätti masentavasti.
Syyskuun alussa pelattu Puola-ottelu oli surkeaa katseltavaa. Sen ottelun Suomi hävisi 1-3.
Hollanti on Puolaa kovempi joukkue. Hollanti on yksi maailman parhaista maajoukkueista. Ei olisi yllättävää, jos Hollanti voittaisi ensi vuonna maailmanmestaruuden.
Sunnuntaina Amsterdamissa mitattiin, miten kaukana Suomi on maailman kärjestä. Ottelu todisti, että valtavan kaukana.
Päävalmentaja Jacob Friis epäonnistui pelisuunnitelmassaan. Siinä näkyi hänen kokemattomuutensa päävalmentajana maailman eliittijoukkueita vastaan.
Friisiä voi kuitenkin puolustella sillä, ettei Suomella ole pelaajia Euroopan kovimmissa sarjoissa. Pelaajamateriaalin taso ei vain riitä.
Vuosi sitten Markku Kanerva hakkasi Kansojen liigassa päätään seinään toista maailman eliittijoukkuetta Englantia vastaan. Neljä vuotta sitten Huuhkajat pelasi Kanervan komennossa MM-karsinnassa Ranskaa vastaan häviten kilpailullisen ottelun sentään kunniakkaasti.
Valmentajalegenda Antti Muurisella oli tapana sanoa, että ”eteenpäin on menty”. Nyt voisi sanoa, että neljässä vuodessa Huuhkajat on jäänyt maailman kärjestä monta askelta lisää.
Lohtua voi hakea siitä, että Pikkuhuuhkajat pelasi viime kesänä nuorten EM-kisoissa, eikä pärjännyt huonosti. Sen joukkueen pelaajia on A-maajoukkueessa useampia, mutta vielä taso ei riitä siihen, että MM-kisapaikasta voisi edes unelmoida.
Vuosi 2026 on Huuhkajilla rakennusprosessi 2027 pelattavia EM-karsintoja varten. Friisiltä edellytetään, että Suomi pelaa 2028 EM-kisoissa, jonne pääsee 24 joukkuetta.
Tavoite ei ole mahdoton, mutta työsarkaa on edessä valtavasti. Suomen kansan osalta massat olisi myös vakuutettava, että jalkapalloa olisi kivaa tulla katselemaan Olympiastadionille.
Yleisökatoon Palloliitolla ei olisi A-maaotteluissa varaa.
Otto Palojärvi