Huuhkajien MM-karsinnat lähtivät takerrellen liikkeelle, kun kolmesta ensimmäisestä pelistä irtosi vaivaiset neljä pistettä. Nihkeä 1–0-voitto Maltasta ja sitä seurannut 2–2-tasapeli Liettuaa vastaan saivat huuhkajakannattajat raapimaan päitään.
Hollantia vastaan mahdollisuuksia ei uskottu olevan ja ennakko-odotukset osuivat oikeaan. Kahden maalin tappio lajin suurmaalle näytti silti herättäneen jotain uinuvan Huuhkaja-lauman sisällä.
Puola-ottelussa kentällä nähtiin täysin eri lailla latautunut Suomi ja varsinkin toisen puoliajan ensimmäiset puoli tuntia olivat parasta pöllöfutista pitkään aikaan.
Traagisten tapahtumien jälkeen pelin kuva muuttui täydellisesti, mikä on täysin ymmärrettävää. Pelaajien ajatukset olivat muualla, mutta Suomi onnistui kuitenkin pitämään 2–1-johtoasemastaan kiinni Lukas Hradeckyn suosiollisella avustuksella.
Ottelu jää mieleen muiden kuin urheilullisten asioiden takia, mutta pelillisestä näkökulmasta ajateltuna sen anti oli valtava.
Suomi riisui toisella puoliajalla Puolan täysin aseista ja hallitsi pelin virtausta mielensä mukaan. Jacob Friisin valmentama joukkue pelasi valtavalla itseluottamuksella ja maalin tuoksu leijaili Olympiastadionin illassa.
Peli ei missään nimessä ole vielä valmista uuden päävalmentajan alaisuudessa, mutta ensimmäistä kertaa Suomen esityksessä nähtiin tanskalaisen johdolla elementtejä, joiden päälle on hyvä rakentaa.
Friis otti vaikean tehtävän kansan suosikiksi nousseen Markku Kanervan jälkeen ja hänet ehdittiin jo tuomita joidenkin tahojen osalta ”vain yhtenä yrittäjänä”.
Matka on luonnollisesti vielä pitkä, mutta Friis onnistui tiistaina kahdessa tärkeässä tehtävässä: palauttamaan uskon joukkueen tekemiseen ja hymyn Huuhkaja-kannattajien kasvoille.
Antti Makkonen