Antonio Valencia lähti kotoaan ilman kenkiä – ja nousi myöhemmin Manchester Unitedin kapteeniksi. Kyseessä on yksi jalkapallon isoimmista selviytymistarinoista.
Valencia oli vielä teini, kun hän päätti jättää kotinsa Lago Agriossa Ecuadorissa. Päätös ei ollut hetken päähänpisto, vaan kaikki peliin -ratkaisu: paluuta ei ollut suunnitelmissa.
– Lähdin kotoa. Minulla ei ollut kenkiä, joten veljeni lainasi omansa. Kun lähdin, ajattelin etten tule takaisin, Valencia muisteli.
Edessä oli kahdeksan tunnin matka Quitoon – ilman varmuutta nukkumapaikasta tai ruoasta. Alku oli karu. Hän majoittui tuttavan luo ilman lupaa, söi muiden jälkeen ja joutui nukkumaan kylmässä.
Silti suunta oli koko ajan eteenpäin.
Kun tilaisuus tarjoutui paikallisessa alle 20-vuotiaiden joukkueessa, myös arki alkoi hiljalleen järjestyä. Ensimmäiset ansaitut rahat menivät suoraan kotiin.
– Lähetin rahat äidilleni. Se auttoi häntä paljon. Siitä lähtien kaikki alkoi muuttua paremmaksi.
Tarinassa on syy, miksi se resonoi yhä. Harva huipulle noussut pelaaja on lähtenyt liikkeelle näin tyhjästä – ja juuri siksi Valencian nousu huipulle ei ole pelkkä yksittäinen onnistuminen, vaan todellinen tuhkimotarina.
Lopulta sama poika, joka odotti vuoroaan syödäkseen, kantoi kapteeninnauhaa yhdessä maailman suurimmista seuroista.