Romário ei jättänyt treenejä väliin – hän vain teki ne omilla ehdoillaan.
Brasilialaislegenda oikaisee sitkeästi eläneen väitteen, jonka mukaan hän olisi laiminlyönyt harjoittelun. Todellisuus oli yksinkertaisempi: aikataulu ei sopinut muottiin.
– Kun palasin Brasiliaan, ilmoitin jokaisen seuran johtajalle, etten kykene heräämään aikaisin, joten harjoittelen iltapäivällä, Romário sanoi.
Asia oli kaikkien tiedossa, eikä siitä tarvinnut edes tehdä erillisiä sopimuksia. Silti julkinen keskustelu karkasi käsistä.
Kentän ulkopuolella syntyi tarina pelaajasta, joka nukkunut tai harjoitellut kunnolla. Romárion mukaan kumpikaan ei pidä paikkaansa.
Romárion tapaus osuu suoraan jalkapallon isoon kysymykseen – voiko huippupelaaja rikkoa sääntöjä, jos tulokset ovat kunnossa? 1990-luvulla yksilöllisyydelle annettiin enemmän tilaa, mutta nykypäivän huippufutiksessa kontrolli on äärimmilleen viritettyä. Siksi vastaava toimintatapa ei todennäköisesti enää toimisi.
Romárion viesti on silti kirkas: ongelma ei ollut tekemisen määrä, vaan se, miten se nähtiin ulospäin. Ja kun valmennusjohto tiesi järjestelystä, vastuu väärinkäsityksistä ei hänen mukaansa ollut pelaajalla.
Tämä tekee paljastuksesta kiinnostavan vielä nytkin – se haastaa käsityksen siitä, miltä ammattilaisuus näyttää ja kuka lopulta määrittää sen rajat.