Jalkapallon palkkakuilu on numeroina häkellyttävä mutta ilmiönä vaiettu.
Naisjalkapalloilijoiden keskimääräinen vuosipalkka maailmalla on noin 8 400 puntaa, kun miesten Valioliigassa keskipalkka nousee noin kolmeen miljoonaan puntaan vuodessa ja kyseessä on ero, jota laji ei ole valmis käsittelemään avoimesti.

Palkkakuilu ei synny sattumalta. Se heijastaa edelleen valtavaa epätasapainoa investoinneissa, sponsorirahoituksessa ja medianäkyvyydessä miesten ja naisten jalkapallon välillä.

Miesten peli kerää pääosan rahavirroista, lähetyssopimuksista ja kaupallisesta huomiosta – ja palkat seuraavat perässä.

Naisten jalkapallo kasvaa nopeasti, kiinnostus lisääntyy ja yleisöennätyksiä rikotaan, mutta taloudellinen kehitys ei pysy vauhdissa mukana. Vaikka puhe tasa-arvosta on vahvaa, todellisuus kentän ulkopuolella kertoo yhä toista tarinaa.

Kysymys ei enää ole siitä, tiedetäänkö palkkakuilun olemassaolosta vaan siitä, kuinka kauan jalkapallo voi jatkaa kasvuaan katsomatta sitä silmiin.