Sankaruus jalkapallokentillä voi olla hetkellistä. Vielä viime keväänä Venetsian maalivahti Jesse Joronen kuului suuriin sankareihin, kun joukkue nousi karsintojen kautta Serie A-tasolle.
Joronen oli ylivoimaisesti joukkueen tärkein pelaaja nousukarsinnoissa. Ilman hänen loistopelejään Venezia ei olisi ikinä noussut.
Nyt tilanne on toinen. Ensin hänet pudotettiin tylysti penkille syksyllä. Hänen tilalleen ykkösvahdiksi tullut Filip Stankovic loukkasi polvensa pahasti, joten Jorosen odotettiin ilman muuta ottavan ykkösvahdin paikan takaisin. Mutta ei. Venezia lähtikin kaupoille ja toi seuraan romanialaismaalivahti Ionut Radun.
Usein tuollaisissa tilanteissa haetaan hyvää kakkosvahtia varmistamaan tilanne, mutta Veneziassa valmentaja Eusebio di Francesco näki tilanteen toisin. Radu singahti ykkösvahdiksi välittömästi, Joronen jäi penkille.
Tämä on todella vahva kannanotto valmennukselta. Takana voi tietysti olla sekin, että Jorosen sopimus on päättymässä kesällä ja on hyvin todennäköistä, ettei halukkuutta jatkosopimukseen ole olemassa, kummallakaan osapuolella. Tästä huolimatta Joronen on seurassa näyttänyt osaamisensa jo monet kerrat, joten osoittaa kunnioituksen, ja tietysti luottamuksen, puutetta ratkaista tilanne näin.
Di Francesco ei ole pystynyt kehittämään Venezian peliä lainkaan. Joel Pohjanpalo teki sentään kuusi maalia joukkueelle siitä huolimatta, ettei Di Francesco peluuttanut hyökkääjää juuri lainkaan sellaisessa roolissa, jossa edellisellä kaudella – ja edellisen valmentajan johdolla – tulosta tuli.
Voisi myös kuvitella, että valmentajan painava EI olisi voinut vaikuttaa siihen, ettei Pohjanpalo olisi siirtynyt. Sellaista ei tullut tai ei ainakaan sillä painokkuudella, mitä olisi kenties voinut.
Kaikki viittaa siihen, että Venezia on pian entinen Serie A-seura, Eusebio di Francesco pian entinen Venezian valmentaja ja Jesse Joronen pian entinen Venezian maalivahti. Joel Pohjanpalo on jo entinen Venezian ”Il Doge”.
Kävi miten kävi, tämä kertoo taas jalkapallomaailman raadollisuudesta. Joronen olisi joka tapauksessa ansainnut tilaisuutensa näyttää, etteivät viime kevään maineteot olleet mitään sattumaa, vaan että hän pystyy edelleen voittamaan lähes yksin otteluja.
Tähän ei Di Francesco sitten venynyt.
Hannu Siltanen