Huuhkajien maalivahti Viljami Sinisalo on edustanut viime kesästä lähtien Skotlannin toista suurseuraa Glasgow Celticiä.
Vielä pelejä ei ole vyöllä, mutta sen areenan suuruus, jolla operoidaan, ja seuran status ovat alkaneet iskostua tajuntaan.
Joko kuulostaa tutulta: Viljami Sinisalo, Glasgow Celtic?
– Kuulostaa pikkuhiljaa. On se upea jalkapalloseura! Sitä ei välttämättä tajua, kuinka isosta seurasta puhutaan, ennen kuin laskeudut Glasgow’n lentokentälle ja porukka on vastassa. Käyt Ikeassa ja porukkaa tulee morjestamaan. Se on aikamoinen golden fishbowl. Kaikkien silmät on suunnattu koko ajan ja pitää vähän miettiä, mitä tekee. Seuralla on isot paineet menestyä. Alku on ollut ihan loistava seuran kannalta ja henkilökohtaisesti sopeutuminen on ollut helppoa, hän toteaa FutisUutiset-sivuston kysymykseen maajoukkueen tiedotustilaisuudessa.
Eli sinut tunnetaan jo joka paikassa?
– Jos sen nyt niin haluaa sanoa. En ole vielä pelannut yhtään matsia, mutta tuntuu, että minua katsotaan ylöspäin. Tuollaisessa seurassa on tuollainen dynamiikka.
Millainen kokemus oli ensi kertaa mennä kotistadionille?
– Se vetää 60 tuhatta katsojaa. Se on aina täysi. Meillä oli palkintoparaati ja tuhansia faneja oli paikalla. Ovathan nuo makeita juttuja. Puhutaan yhdestä maailman isoimmasta jalkapalloseurasta, ja kyllä sen huomaa. On se siisti kokemus. Fanit ovat aivan loistavia. Suorituspaineet ovat kovat. Sen takia haluamme pelata futista. Mikään muu ei kelpaa kuin voittaminen, Sinisalo valottaa.
Celticin viimeisin ottelu Skotlannin Valioliigassa oli kotiottelu verivihollista ja paikallisvastustaja Rangersia vastaan. Tuloksena oli 3-0 -voitto.
– Se on iso derby. Se merkitsee pelaajille todella paljon ja faneille ainakin yhtä paljon, ellei enemmän. Suorituspaineet kotona tuollaisessa pelissä ovat todella kovat. Ei ollut paha fiilis, kun You’ll never walk alone soi ja 60 000 ihmistä sitä laulaa! Kylmät väreet tuli. Ihan makea hetki, maalivahti hersyttelee.
Celtic johtaa neljän ottelun jälkeen sarjaa puhtaalla pelillä.
– En ole ehtinyt vielä kokea häviötä. Olen kuullut, että se on iso juttu. Odotukset ovat isot, kun puhutaan niin isosta seurasta. Vain voittaminen hyväksytään! On henkilökohtaisesti hyvä olla sellaisessa ympäristössä, jossa mikään muu ei ratkaise kuin voitto. Jos pelataan kotona tasapeli, niin se ei käy! Siihen ei suostuta. Paine on voittaa kaikki! Sen huomaa faneista. Kun voitetaan, on kannattaminen käsittämätöntä. Toistaiseksi en ole kokenut mitään tuollaista, enkä välttämättä tule kokemaankaan. Huikea paikka pelata.
Legendan siipien suojissa
Sinisalo ei ole vielä pelannut otteluakaan Celticissä. Kiirekään ei vielä ole, sillä miehellä on ikää vasta 22 vuotta, ja seuran ykkösmaalivahtina on kaiken nähnyt ja kokenut Kasper Schmeichel.
Kerro asetelmasta teidän välillänne.
– Asetelma on aika selkeä. Kasper teki 1+1 -vuotisen sopimuksen, ja itse tein viiden vuoden diilin. Suunnitelma on selkeä, miksi olen sinne mennyt. Suunnitelma on, että olen ykkösmaalivahti. Kestääkö siinä vuoden? Kaksi? Se on minusta kiinni ja siitä, miten suoriudun. Kasper on maalivahti, jota kunnioitan. Olen jopa idolisoinut häntä ja katsonut niin, että haluan olla hänen tapaisensa. Meillä on todella paljon pelejä, ja tiedostan, että vastuuta tulee. Voi olla, että aika nopeasti maajoukkuetauon jälkeen vastuuta on tulossa. Pelejä on niin paljon, että varmasti ensimmäisenäkin kautena tulee vastuuta. Pitää ottaa kaksin käsin mahdollisuus vastaan.
Nyt Sinisalon on siis aika imeä kaikki mahdolliset vaikutteet tanskalaisesta.
– Hän on tehnyt niin paljon urallaan: voittanut Valioliigan ja pelannut Tanskan maajoukkueessa yli 100 maaottelua. Hän jahtaa jonkinnäköisiä rajapyykkejä sielläkin. Huikea kaveri, jonka kanssa treenata. Aina voi oppia ja kysyä. On helppoa keskustella. Meillä on maalivahtivalmentaja Stevie Woods, Kasper, minä ja Scott Bain: kolme hyvää maalivahtia valmentajalla. Ei voi enempää pyytää.
Bayer Leverkusen näytti viime kaudella maalivahtien peluutussysteemin, jossa ykkösmaalivahti Lukas Hradecky pelasi Bundesliigassa ja Matej Kovar cupissa ja Eurooppa-liigassa. Sinisalo ei odota pelaavansa vain cupeissa.
– Ei sen tarvitse välttämättä olla cupia. Meillä on Euroopassa ”Chämppäri” ja matkustusta tulee paljon. Aina pitää olla valmis. Laskin, että pelejä on lähemmäs 60 kaudessa. Kyllä sitä vastuuta tulee. On se sitten cupissa, sarjassa tai Champions Leaguessa, se on minulle ihan sama. Olen aina valmis pelaamaan. Kun nimi lukee taululla, olen aina valmis pelaamaan. On se sitten missä competitionissa tahansa, hän sanoo.
Ykkösliigasta Skotlantiin
Sinisalo oli viime kesään asti Aston Villan pelaaja. Hän kävi Villa-aikanaan lainoilla Skotlannin kakkostasolla Ayrissa ja Ykkösliigassa Burton Albionissa ja Exeterissä.
Erityisesti viime kausi Exeterissä oli onnistunut.
– Joku voi sanoa, että se olisi jonkinlainen läpimurtokausi, mutta itse en sano sitä. Totta kai se auttoi (siirrossa). League One on sarja, jota Englannissa katsotaan todella paljon. Se on hyvä näyteikkuna pelaajille. Pelasin 50 matsia ja valmentajamme Gary Coldwell on entinen Celtic-puolustaja. Kun laskee 1+1, niin sitä tulee nopeasti kaksi. Äkkiä se tapahtui.
– Se oli uran paras vuosi ja varmasti osittain siksi tämä tapahtui. Se oli upea vuosi, sain hyvin vastuuta. Vastuun kautta tulee onnistumisia ja epäonnistumisia, ja tuli opittua paljon. Kaikki tiet johtivat sitten tuonne.
Tajutaanko Suomessa, miten kova sarja League One, kun se kolmas sarjataso, mutta kuitenkin Englannin kolmas?
– Ei välttämättä. Kun mietitään, että se on kolmas sarjataso, niin mietitään, että mitä se voi olla. Tasohan on noussut viimeisen kymmenen vuoden aikana tasolle, jolla se ei ole ennen ollut. Siellä on todella paljon eri maajoukkueiden pelaajia Pohjoismaista, Afrikan maista ja Englannin junnumaajoukkueista. Ehkä ajatellaan, että League One on suoraviivainen sarja, mutta ei se välttämättä enää ole. Se on nuorille pelaajille hyvä paikka mennä näyttämään, pelata säännöllisesti ja tehdä virheitä, joita tulee ja oppia niistä. Se on ikkuna, josta lähtee eteenpäin.
Maajoukkueessa Antti Niemellä on Rangers-tausta. Oletteko puhuneet asiasta ns. yli seurarajojen?
– Puhuin Antin kanssa paljon, kun tästä alettiin puhua ennen kesää. Verkostoja on sen verran, että kyselin paljon, mitä mieltä ollaan tästä ja onko tämä hyvä asia. Vaikka olen 22-vuotias, olen ehtinyt tutustua ihmisiin, joilla on joko Rangers-, Celtic- tai muuta Skotlanti-taustaa. Se auttaa tosi paljon. Mitä nyt ex-Rangers-pelaaja saa sanoa… Keskusteltiin aika paljon ja päädyin aika nopeasti siihen, että tämä on sitä, mitä haluan tehdä ja missä haluan pelata seuraavat viisi vuotta ja ties kuinka kauan enemmän, Sinisalo sanoo.
Sinisalon maajoukkuenäkymiä koskeva haastattelu julkaistaan FutisUutiset-sivustolla vielä tällä viikolla.