Huuhkajien torjuntavastuun 2-1-voitossa Liettuasta sai Viljami Sinisalo. Celticin vahti ohitettiin kerran, mutta hän poimi myös tukun torjuntoja ensimmäistä kertaa koossa olleen neljän miehen puolustuslinjan takana. Alakerta oli kokoonpanossa Juho Lähteenmäki, Robert Ivanov, Ville Koski ja Nikolai Alho.

Voitto ja kaksijakoinen esitys olivat puheissa ottelun jälkeen, kun Sinisalo tuli median jututettavaksi.

Millainen peli oli maalivahdin silmin?

– Sinänsä vaikea, kun oli aika hiljaista. Ensimmäisellä jaksolla olimme vähän heikkoja, vähän passiivisia ja pelasimme samalla puolella liikaa. Siitä sitten puhuttiin puoliajalla ja toinen puoliaika oli mielestäni hyvä. Olimme oikeasti vaarallisia ja pistimme Liettuan oikeasti puolustamaan. Kahden eri puoliajan peli.

Mitä tauolla tapahtui, koska puoliajat olivat niin erilaisia?

– Puhuimme pelaajien kanssa, ennen kuin Jacob alkoi puhumaan, että olimme passiivisia. Ratkaisut olivat liian turvallisia, emme ottaneet riskejä. Yritämme kuitenkin luoda ylivoimia jommallekummalle puolelle, mutta se ei tarkoita sitä, ettemmekö voisi vaihtaa puolta useammin.

– Se oli isoin juttu, että pystyimme vaihtamaan puolta ja saisimme meidän kasimme palloon enemmän ja paremmissa paikoissa. Ja että pelaisimme eteenpäin ja juoksisimme eteenpäin. Se on aika iso juttu jalkapallossa. Se muuttui eniten toisella jaksolla.

Puhuttiinko siitä, että jokaisen pitää ottaa itseään niskasta kiinni?

– Se oli aika itsestäänselvyys. Sitä ei tarvinnut kenenkään sanoa. Kaikki ovat pelanneet futista sen verran, että tiedämme pystyvämme kotona Liettuaa vastaan parempaan. Sitä näytimme toisella jaksolla. Erikseen tuolla lailla ei sanottu, mutta kaikki sen tiedostivat.

Miten harvoin yhdessä pelanneen alakerran peli tuntui?

– Pitää ymmärtää, että pelataan ensimmäisiä pelejä uudella kokoonpanolla. Juho oli erinomainen. Nuori kaveri tuli ensimmäistä kertaa olympiastadionille, ja pelasi todella hyvin. Ei ollut helppo paikka. Emme ole pelanneet usein yhdessä, niin se on haastavaa. Sekin oli ensimmäisen 45 minuutin aika, ja näkyi ettemme ole pelanneet yhdessä. Toinen jakso parani taas.

Millainen henkilökohtainen virstanpylväs oli voittaa karsintaottelu olympiastadionilla?

– Ihan makea. Nämä ovat asioita, joista on aina unelmoinut, että näitä pääsisi pelaamaan. Kun sauma tuli, yritin vain ottaa kahdella kädellä vastaan. Aina pystyn parantamaan ja tulen aina olemaan itseni isoin kriitikko. Aina pystyy olemaan parempi, mutta eiköhän tästä ole ihan ok jatkaa.

Haastattelu: Panu Markkanen