LONTOO. Edellinen peli on voitettu tai hävitty, mutta se ei merkitse mitään. Seuraava peli.
Tätä ajatusta Thomas Frank toisti vuosien ajan Brentfordissa. Saattaa kuulostaa yksinkertaiselta, mutta selittää yllättävän paljon yhden maailman nopeimmin kasvaneen jalkapalloseuran noususta.
Frank ei enää valmenna seurassa, mutta hänen vaikutuksensa näkyy yhä. Vaikutus näkyy myös Brentfordin akatemiassa, jossa suomalainen maalivahtivalmentaja Jani Viander on työskennellyt yli vuosikymmenen.
– Manageri oli vaativa, mutta hyvä ihminen. Energiataso oli joka päivä korkea, Viander kuvailee.
Brentfordin nousu League Onesta Valioliigaan on tarina, jota on selitetty datalla, rekrytointimallilla ja taloudellisella tehokkuudella. Mutta kentän reunalla ja pukuhuoneissa muutosta ja kehitystä on määrittänyt erityisesti ajattelutapa.
Thomas Frankin oma seuraava askel Brentfordin jälkeen ei sujunut toivotulla tavalla. Tottenham antoi tanskalaiselle potkut helmikuussa. Kuva: All Over Press.
Seuraava peli
Frankin ja häntä edeltäneen Dean Smithin aikana yksi asia pysyi vakaana. Työnteon merkitystä korostivat molemmat. Vianderin mukaan Frank loi uskoa siihen, että pärjääminen on mahdollista, jos asiat tehdään oikein ja fiksusti.
– Silloin pystytään pärjäämään ketä tahansa vastaan missä tahansa. Voitettiin viisi putkeen tai hävittiin viisi putkeen, tekeminen pysyy samana, Viander sanoo.
Monessa seurassa heilahtelut aiheuttavat äkillisiä suunnanmuutoksia esimerkiksi pelaajia koskevissa päätöksissä. Brentfordissa ajatus on ollut päinvastainen. Prosessiin on uskottu silloinkin, kun tulokset eivät ole tukeneet sitä.
– Pelaaja ei välttämättä aloita heti hyvin, kun hänet on hankittu. Silloin pitää uskoa siihen, mitä on päätetty.
Tämä ei ole koskenut vain edustusjoukkuetta. Viander käyttää mielenkiintoista kielikuvaa kuvatessaan seuran rakennetta.
– Meillä on aina se ajatus, että siirrytään rakennuksen sisällä toisesta osasta toiseen. Se on iso juttu, kun pelaaja ottaa sen askeleen.
Brentfordin akatemia ei ole irrallinen yksikkönsä, vaan osa samaa toimintalogiikkaa. Kun seura nousi Valioliigaan, se joutui muuttamaan akatemiarakenteensa vastaamaan pääsarjan vaatimuksia. Siirtymä sarjattomasta B-joukkueesta U18- ja U21-sarjaan oli iso askel.
Silti yksi asia ei muuttunut.
– Jos ihan oikeasti kysytään, miksi me ollaan täällä, niin se on, että pelaajat menevät eteenpäin, Viander kiteyttää.
Jani Viander on valmentanut maalivahteja Brentfordin akatemiassa jo 12 vuotta. Kuva: Brentford FC.
Pienen seuran tapa voittaa
Frankin tai Smithin suurin työ ei ehkä ollut yksittäinen nousu tai yksittäinen sijoitus.
– Taktisesti opittiin, miten pystytään pelaamaan pienempänä seurana isoja vastaan. Joskus puolustetaan viiden linjalla, joskus hyökätään rohkeammin, Viander näkee.
Valioliigassa marginaalit ovat pienet. Brentfordin kaltaiselle seuralle joustavuus on elinehto. Samalla kulttuuri ei muuttunut, kun korkea vaatimustaso, kova työnteko ja tietynlainen aitous onnistuttiin maalivahtivalmentajan mukaan säilyttämään.
– Ei ole mitään turhaa sananhelinää seinillä. Kaikki tehdään mahdollisimman hyvin ja vähän enemmän.
Roope Määttä