Seitsemän ottelua, seitsemän voittoa. Tämä oli Espanjan saldo Berliinissä sunnuntaina päättyneissä EM-kisoissa. Matkan varrella joukkue pudotti jatkosta Kroatian alkulohkosta, sitten Georgian, Saksan ja Ranskan. Lopulta finaalissa kaatui Englanti. 

Kun muistetaan, että kisojen suurimmat ennakkosuosikit olivat nimenomaan Saksa, Ranska, Englanti ja Portugali, kolme neljästä ennakkosuosikista joutui toteamaan Espanjan paremmakseen. Jossittelua ei siis jäänyt. Espanja oli Henri Lehdon Huuhkaja-gallupin mukaan finaalissakin parempi jalkapallossa. 

Vielä on hyvä muistaa, että finaalin ratkaisseen toisen puoliajan Espanja pelasi ilman keskikentän keskustan kaksikkoa: Toni Kroos potki Pedrin ulos kisoista ja ansaitusti kisojen parhaaksi pelaajaksi valittu Rodri joutui jättämään kentän puoliajalla. Tästä huolimatta Espanja taikoi tarvittavat maalit ja eteni mestaruuteen. 

Helpon kautta se ei tullut. Joukkue meni heti toisen jakson alussa Nico Williamsin maalilla 1-0 johtoon. Tämän jälkeen joukkueella oli paikkoja lisätä johtoaan. Kun näin ei tapahtunut, Englanti kaivoi kisoissa tutuksi tulleen taistelutahtonsa esiin. Gareth Southgaten vaihdot onnistuivat jälleen erinomaisesti ja Cole Palmer tasoitti ottelun.

Hetken näytti siltä, että Englanti vetää vielä yhden kanin hatusta, mutta Espanja jaksoi painaa ja otti jälleen pelin hallinnan. Se palkittiin kauniilla vastahyökkäysmaalilla, kun vaihdosta kentälle tullut Mikel Oyarzabal ohjasi pallon verkkoon maalin edestä.

Se ei tullut vieläkään kotiin

Enää tästä Englanti ei noussut, vaikka läheltä liippasi. Dani Olmo teki maaliviivalla ratkaisevan pelastuksen ja siihen loppui Englannin lento – ja todella pitkä odotus jatkuu edelleen. Ei se tullut kotiin. Eikä ole tullut sitten vuoden 1966 MM-kisojen eikä EM-tasolla koskaan. 

Tästä huolimatta Englanti ansaitsee kiitoksen siitä, että joukkue näytti useasti, miten nousta vaikeasta tilanteesta voittajaksi. Englanti hävisi ensimmäisen ottelunsa kisoissa finaalissa, joskin polku finaaliin oli huomattavasti Espanjaa helpompi. Ikuisuuskysymykseksi jää kuitenkin se, että miten hyvä Englanti olisi voinut olla, jos joukkue olisi saanut pelata vapaammin eikä keskittynyt pääosin puolustamiseen. Kun tappioasemassa pelaajille annettiin lupa hyökätä, Englanti näytti jopa viihdyttävältä joukkueelta. Tulivoimaa piti ainakin olla tarpeeksi. 

Olisi mielenkiintoista tietää, oliko Harry Kanella kaikki kunnossa kisoissa. Mies oli kuin varjo parhaista peleistään, olkoonkin, että hän teki kolme maalia ja oli jakamassa maalikuninkuutta. Viimeisissä ottelussa Kane oli Englannille oma ”Ronaldonsa”, tietynlainen taakka. Kanen vaihtaminen kentältä piristi nytkin Englannin peliä, kuten kävi välierässäkin. 

Joka tapauksessa, Englanti itkee nyt pari päivää, Espanjassa alkaa ansaittu fiesta. Joukkue oli turnauksen paras, viihdyttävin ja mielenkiintoisin. Se synnytti uusia supertähtiä, mutta muistutti myös, miten tärkeässä asemassa konkaripelaajat johtajina ovat. 

Voitto oli EM-historiassa Espanjalle neljäs, joten nyt maa on omassa ylhäisessä yksinäisyydessään kisahistorian ykkösmaana.